Matka eteläsaaren rannikkoa ylöspäin, part 1

Christchurchiin tutustumisen jälkeen lähdimme 5 yön reissulle kiertelemään eteläsaaren koillis-rannikkoa. Määränpäinä oli Kaikoura, Marlborough, Abel Tasmanin kansallispuisto ja viimeisenä Hanmer Springs. Kaikista suurimman ongelman on tuottanut epätoimiva nettiyhteys: nettiin pääsi vain harvassa paikassa ilman ongelmia, ja silloinkin aikaa oli kohtalaisen vähän. Mutta seuraavissa blogimerkinnöissä enemmän tai vähemmän täydellisen kattavasti tästä matkasta, nyt kun ollaan takasin Christchurchissa sivistyksen parissa, laitan näitä valmii ksi kirjoteltuja juttuja tänne sitä mukaa kun saan ne toimivamman näköisiksi :)

17.12. Ensimmäinen pysähdyspaikka matkallamme oli Kaikoura, pieni kaupunk i, tai ehkä ennemmin kylä, aivan meren vieressä. Jos tarkkaan kuunteli, saatto valaiden laulun ku ulla rannalle, ja haiden selkäevien vilkkuvan aallokossa! Tai, no unissa ainakin, valaita olisi pitänyt lähteä katsomaan pitkälle avomerelle, ja haitakin olisi ollut mahdollisuus mennä silittämään mereen laskettavasta häkistä käsin. :D Kuva otettu hotellihuoneen parvekkeelta aamulla 18.12.

Huono-onnisina merellä kävi niin kova

tuuli, ettei valaidenkatselu-laivan ollut mahdollista lähteä rannalta. Niinpä päätimme lähteä katselemaan maisemia aivan hotellimme takana sijaitsevalle ylängölle. Ennen ylängöllä mutkittelevaa polkua oli laskuveden paljastama alue, jonne hylkeet tulivat loikoilemaan ja nauttimaan auringosta. Ei riittänyt uskallus aivan silittää niitä, etenkin kun oli varoitettu, että ne tarvitsevat kymmenen metriä tilaa ilman vaaraa, että ne hyökkäävät kiinni :)

Ylängöllä mutkitteleva polku oli suunniteltu niin, että se kulki yksityisalueilla lehmien laidunten poikki. Näkymät oli mahtavat aivan joka

suuntaan; toisella puolella oli meri, toisella vihreitä kukkuloita ja kauempana horisontissa mutkittelivat vuorijonot! Kaiken lisäksi aurinko paistoi, ja tietysti, kuten tavallisestikin, onnistuin polttamaan nahkani heti ensimmäisellä retkellä päänahasta lähtien..

Kukkuloiden toisesta päästä noin kahden tunnin kulkemisen ja katselemisen jälkeen meidät haettiin autolla pois. Vaikka näkymät olikin aivan uskomattomia,

olisi silti ollut hienoa nähdä myös valaat, koska niistä niin paljon oli hehkutettu. Seuraavana aamuna lähtö eteenpäin oli niin aikaisin, ettei ollut mahdollisuutta me

nnä myöhemmälle laivakats

elmukselle. Seuraavassa kuvia ylängöltä, päätähuimaavia maisemia :D