Helsingin lento oli kaksi tuntia myöhässä, piti kuulema sulattaa lentokoneen siivet ja moottoria, koska muuten ei oltais päästy liikkeelle (?!?, miten ihmeessä ne kertoo totuuden, rauhottavampaa olisi kuulla että on pakkausongelmia, odottakaa hetki. Kapteeni ei tienny asioista yhtään mtn, ja kuulutteli aina että ei ole uutta tietoa, koska kukaan ei tiedä koska ja kuka tulee sulattamaan mitäkin..). Mutta hyvin päästiin perille Tokioon, ei ollut jäätymisongelmia koneessa :) Matka Helsingistä Tokioon meni muutenkin yllättävän hyvin, aika kului eri leffoja ja tv-ohjelmia katsellessa, ja välissä nukkuessa. Suunnitellun kymmenen tunnin sijaan lennossa meni 12 tuntia, mutta onneksi Japaninpäässä oli hyvin varattu aikaa koneen vaihdolle. Ainut harmituksen aihe oli, että olisin kuin olisinkin kerinnnyt pelaamaan koko pelin ennen kuin piti lähteä. Mutta hyvinhän se sitten lopulta meni :)
Tokiossa oltiin vähän turhan hätäisiä, mentiin suoraan koneesta sinne seuraavan koneen check iniin ja siitä läpi alueelle, jossa oli vaan kaksi kahvilaa ruokailua varten. Aikaa oli kuitenkin melkein 6 tuntia, joten jotain oli pakko syödä, eikä sitä kauan etsimäämme McDonaldsia löytynytkään. Niinpä päädyimme syömään toiseen kahviloista, Milla söi kanacurrya, ite otin äyriäis-nuudelipannun. Oli hyvää, vaikka joskin näin suomalaiseen ruuan suolatasoon tottuneena melko mautonta ruokaa. Vasemmalla mun, oikealla Millan. Keskimmäisen kuvan ruuista ei olla varmoja, joten jätettiin ne syömättä koska "keitto" näytti ehkä enemmän käsienpesuvedeltä :)
Tokion kenttä oli muttenkin erittäin hankala ja outo, mikään ei toiminut niinkuin Suomessa on tottunut, karttoja oli äärimmäisen vaikea lukea (johtunee osittain japanin kielestä), ja lähes kaikki oli koneistettu käsidesimaateista lähtien. Hienot oli wc-istuimetkin, joista sai vaikka mitä toimintoja! Yhdestä napista saa kevyen alapesun, toisesta vähän voimakkaamman. Yhdestä napista saa kuulumaan solinaa ujopissan varalle, ja yhdestä parfyymia kakkoshädän iskiessä. On se jännä että normaalista asias
ta saa noin vaikean, viereisessä kopissa kun oli vain reikä lattiassa :DKaikista ärsyttävintä Tokion kentällä oli se tilulilu-feng shui-jingjang -pimputus, joka soi joka ainoassa paikassa taustalla! Tavallisimmin musiikki kuulosti joko harpulla soitetulta, tai xylofonilla, tai sillä kiinalaisella/japanilaisella(??) kansansoittimella, jonka nimestä ei ole mitään käryä mutta joka varmasti on olemassa.. Musiikki soi ja soi repeatilla paikasta riippumatta: vessassa, käytävillä, kaupoissa, kahviloissa... Teema saattoi vähän vaihtua, mutta tuntui ettei musiikissa ollut päätä eikä häntää, ja kaikki siltä väliltä oli aivan samanlaista koko ajan. En ihmettele, jos muuten niin ystävällisen ja hymyilevän näköiset japanilaiset joskus saavat tarpeekseen, ja tulevat hulluiksi ihan pelkän musiikin takia..!!
Tokion kentällä aika meni nopeasti: syödessä, palloillessa ja nukkuessa kuusi tuntia on melko lyhyt aika. Lento Tokiosta-Christchurchiin lähti ihan ajallaan, ja henkilökunta lentokoneessa oli ehkä liiankin ystävällistä! Small talkin määrä oli melkein tungettelevaa verrattuna siihen määrään, mihin suomalaisena on suomalaisissa paikoissa tottunut. Mutta palvelu toimi, eikä olo lopulta tuntunut vaivautuneelta. Koneessa tuli nukuttua enemmän kuin ensimmäisellä lennolla, vaikka leffa-valikoima olikin parempi.
Christchurchiin laskeutuessa oli selvää, että joudumme ainakin biosecurity-henkilökunnan tiskillä poikkeamaan, mutta huomasimmekin odottavamme kaikkien matkatavaroiden kanssa tullitarkastusta. Kauhistuneena katselimme, kun edellisen asiakkaan kaikki matkalaukut tyhjennettiin tavara tavaralta, ja lopulta pakattiin takaisin löytämättä yhtään mitään. Kauhistuttavimman vaikutuksen sai taaja kumikäsineiden vaihto, josta on saanut tv:stä ehkä vähän väärän kuvan :) Tarkastus itsessään meni melko nopeasti, ei tarvinnut k
uin kaivaa tietyt tavarat esille kassista. Myöskään biosecurity-tarkastus ei ollut kummoinen, setä katsoi vain lenkkareiden pohjat ylimääräisten orgaanisten objektien varalta.Kaikesta huolimatta olo oli todella helpottunut kun vihdosta viimein pääsimme tullista läpi :) .. ja ah sitä oloa, kun pääsi pesulle pesemään kahden päivän kuonat pois iholta!!Ensimmäinen päivä Clyde roadilla meni nopeasti: kävimme ainoastaan läheisessä ostoskeskuksessa, ja kävelimme sieltä takaisin. Hintataso Suomeen verrattuna vaikutti olevan ainakin kenkien osalta erittäin alhainen. Tuntuu myös, että vaatteitakin on mahdollista ostaa oikeista paikoista paljon halvemmalla kuin kotona pystyisi. Tämä on tietysti iloinen yllätys, sillä rahaa on mahdollista hyötykäyttää silloin enemmän :) Seuraavassa pari kuvaa talon lähiympäristöstä, ensimmäisenä kuva kadusta ja toisena näkymää takapihalta:
Loppuilta onkin mennyt nuokkuessa. Kuudelta illalla paikallista aikaa väsymys iski, ja pieniksi tarkoitetut päikkärit venyi kolmeksi tunniksi. Tälläkin hetkellä olo on kuin jyrän alle jääneellä, nenä ja kurkku tuntuvat siltä kuin olisi tulossa kipeäksi (jonka toivon johtuvan lentokoneen ilmastoinnista ja häipyvän huomisekski itsestään), ja uni varmasti tulee silmään samantien kun pääsee takaisin sänkyyn. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, niistä lisää sitten myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti