Matka eteläsaaren rannikkoa ylöspäin, part 3

19.-20.12.

Marlboroughn jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Abel Tasmanin kansallispuiston vieressä sijaitsevaa kylää nimeltä Kaiteriteri. Se oli suurin piirtein samankokoinen kuin Kaikoura, paikassa ei tosin sijainnut lainkaan kauppaa huoltoaseman shopia lukuun ottamatta.

Ensimmäisenä iltana lähdimme kävelemään rannalle, sillä siellä oli ensimmäinen koko Uudessa Seelannissa näkemämme hiekkaranta. Vesi tosin oli kylmää, ja kun aurinko oli laskemassa, tyydyimme vain kahlaamaan rantavedessä. Aivan rannan reunalla oli kallioita, jotka laskuvesi oli paljastanut. Sieltä löytyi paljon näkinkenkiä, merilevää, eläviä simpukoita ja meritähtiä: ja haju oli sen mukainen! Luulisi että vieno tuuli olisi tuonut vain viehkon meri-ilman tuoksun nenään, mutta siellä löyhkäsi kuin pusikossa olisi lojunut kasa mätää kalaa. Joka tapauksessa jäimm e ottamaan muutamia kuvia, ja löysimme myös nätin, pikimustan ja kirkkaanoranssi-nokkaisen linnun (siitä lisää myöhemmin).

20.12.

Aamulla oli aikainen herätys, sillä päiväksi suunniteltu aktiviteetti alkoi 8.30 viereisessä kyläpahasessa nimeltä Marahau. Suunnitelmiimme kuului kajakointi Abel Tasmanin merenrantaa pitkin Anchorageen, jossa on hienonhieno hiekkaranta. Milla toimi kajakin kaikuluotaimena ja melonnan rytminä, ja minä ohjasin takaa painelemalla jaloilla peräsintä ohjaavia polkimia. Alku oli tahmeaa, mutta niinhän se yleensä aina on. Lopulta olimme jo lähes mestareita, ja valmiita Suomen maajoukkueeseen : )

Maisemat olivat upeita, sillä kallion lisäksi rannoilla oli jaloin pääsemättömiä, luonnon muovaamia hiekkarantoja, ja auringon paistaessa

maisemat näyttivät paratiisilta! Rannoilla pitämiemme evästaukojen lisäksi kävimme kajakoimassa läheiselle saarelle, joka on kuuluisa hylkeiden oleskelupaikka. Kyllä Särkänniemen hylkeitä käy sääliksi, kun muistaa kuinka hylkeet kirmailivat ja leikkivät vapaana aallokoissa, ja lopulta kävivät lämmittelemään rantakalliolle..!

Viimeisenä edessä oli melonta niemen ohi, jonka takana määränpäämme sijaitsi. Merenkäynti yltyi kuitenkin niin kovaksi, ettei ensikertalaisina (vaikka hyviä olimmekin!) ollut mitään järkeä lähteä leikkimään heng

ellämme (kuva aallokosta oikealla ylempänä). Niinpä jätimme kajakkimme Watering cove –nimiselle rannalle, ja lähdimme kapuamaan vuorenrinnettä ylös ja sitä kautta upeille hiekkarannoille.

Anchoragessa (kuva alempana oikealla) pidimme eväs- ja tankkaustauon, sillä edessä oli vielä 13,5 kilometrin vaellus takaisin Marahauhun, josta meidät oli määrä tulla hakemaan. Ei auttanut väsymyksestä huolimatta kuin lähteä tallustamaan, sillä matka ei taitu muuta kuin kulkemalla. Metsässä oli myös upeita maisemia, sillä polku kulki vuorenrinteitä pitkin, ja kasvusto oli aivan jotain muuta mitä Suomessa on

tottunut: U-S:n kansalliskukka saniaista näki vähän jokaisessa muodossa, palmuja, havu- ja

lehtipuitakin näkyi paljon. Myös pieniä puroja solisi siellä sun täällä, sillä vuori kohosi lähes koko ajan toisella puolellamme. Matka taittui joutuisasti, sillä maisemat olivat huikeita ja askel oli lennokas laulellessa erinäisiä lauluja metsistä ja kaikesta siihen liittyvästä (mm. "lähtekäämme metsään", "Kuningaskobra", "Leijonaa mä metsästän"...). :D

Kuvassa yksi tienviitoista, melkein jo perillä :)

Matka oli pitkä, ja lopulta tulimme merenrantaan, joka näytti aivan Marahaun rannalta. Koska oli laskuvesi, ja matka näytti lyhyeltä, totta kai fiksut matkaajat lähtivät oikaisemaan rantaa pitkin! Harmi vain, että hiekka upotti ja oli muutenkin liejuista, eikä matka tuntunut loppuvan ollenkaan (kuva vasemmalla, Marahau ensimmäisten, oikealla puolella olevien puiden takana). Lisäksi, pahaksi onneksemme, rannalla oli muuan perhe, täynnä pikimustia, kirkkaanoranssilla nokalla varustettuja lintuja, jotka eivät pitäneet lainkaan läsnäolostamme. Niinpä saimme tuta niiden kauniiden lintujen vihan ja suojeluvaiston inhottavimmalla tavalla: ne syöksyivät niskaamme! Loppumatka menikin sitten juosten vähän nopeampaa, ja lopulta pääsimme kuin pääsimmekin ihmisten ilmoille, monen tunnin kulkemisen jälkeen. Kyllä illalla väsytti ja uni maistui : )

Ainiin, kuva matkareitistä vielä :) Isompi saarista on hyljesaari. Anchorage on Torrent Bay Lodgen vieressä.